”Totta on, että työnantajan on järjestettävä työterveyshuolto. Totta on, että työsuojeluviranomaiset valvovat, että työnantaja noudattaa lakia. Muuten kolumnissa olivat puurot ja vellit sekaisin”, sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Leo Suomaa kirjoittaa Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan.
Kirjoitus on vastine Matti Apusen kolumniin, josta Verkkouutiset kertoi tässä jutussa. Siinä Apunen päivittelee kodinhoitajan palkanneen tuttavaperheensä kokemaa byrokratiaa.
”Työterveys on hyvin lobattu bisnes ja viranomaiselle täydellinen paikka osoittaa tarpeellisuuttaan”, Apunen kirjoittaa.
”Seurasi norminmukainen terveystarkastus, hintaan 300 euroa. Seuraavaksi viranomaiset halusivat kartoittaa kotiapulaisen työhön liittyviä vaaroja. Virallisen työpaikkaselvityksen tuloksena kirjattiin useita terveysriskejä. 15-sivuinen ohjeistus oli huolellista työtä.”
Apusen mukaan raportissa todettiin, että taloudenhoitajaa uhkaa muun muassa biologinen altistuma. Tällä tarkoitettiin vaipanvaihtoa ja lasten pesemistä.
Leo Suomaa sanoo, ettei Apusen kuvaamassa tilanteessa ollut kyse viranomaisen toiminnasta.
”Lain mukaan työnantaja voi valita, miten hän järjestää työterveyshuollon. Kolumnin mukaan työterveyshuolto oli järjestetty terveyspalveluita antavan yrityksen kautta. Se on yksi vaihtoehto. Kunnallinen terveyskeskus olisi tässä tapauksessa ollut toinen vaihtoehto”, Suomaa huomauttaa.
”Kolumnin perusteella yrityksen palveluksessa olevat ammattilaiset ovat tehneet lainmukaisen terveystarkastuksen ja työpaikkaselvityksen. Niitä ei tehdä viranomaisen tarpeisiin, vaan työntekijän ja hänen työnantajansa hyödyksi”, Suomaa toteaa.
Hänen mukaansa virkamies ei käyttänyt tapaukseen lainkaan aikaansa.
”Terveystarkastuksesta tai työpaikkaselvityksestä ei synny viranomaisraportteja. Apusen kuvaamissa tapahtumissa työsuojelu- tai muukaan viranomainen ei liene ollut mukana missään vaiheessa.”
Suomaan mukaan Suomessa on noin 240 000 työsuojeluviranomaisen valvontakohdetta ja niistä tarkastetaan vuosittain kymmenisen prosenttia.
”Työsuojelutarkastus kestää keskimäärin vähän toista tuntia. Runsas tunti kerran kymmenessä vuodessa on se taakka, joka työsuojelutarkastuksista aiheutuu Suomen työpaikoille”, Suomaa kirjoittaa.
Hänen mukaansa työsuojeluvalvonta keskitetään kohteisiin, joissa sillä on vaikuttavuutta. Tavoitteena on Suomaan mukaan edistää työssä jaksamista ja jatkamista sekä estää työlainsäädännön rikkomuksia. Lisäksi vastataan työpaikoilta, niin työnantajilta kuin työntekijöiltäkin, tuleviin valvontapyyntöihin.
”Kolumnin tietojen perusteella siinä kuvattu perhe ei osu millekään työsuojeluvalvonnan painoalueelle.”
”Tehtäväni puolesta työsuojeluosaston osastopäällikkönä saattaisin olla se virkamies, jonka Apusen mukaan pitäisi tuskailla resurssien niukkuutta. En tuskaile”, Suomaa toteaa.
Hän sanoo nykyisten työsuojelun viranomaisresurssien olevan määrältään jokseenkin oikein mitoitetut.
”Sen sijaan valvonnan nykyistä osuvammassa kohdistamisessa, oikeisiin asioihin puuttumisessa ja työpaikkojen eli työnantajien ja työntekijöiden kokemassa palvelun laadussa on vielä parannettavaa.”