Ruotsin puolustusvoimien 24. elokuuta antama ilmoitus valmiutensa kohottamisesta kertoo tutkija Martin Hurtin mielestä Itämeren turvallisuustilanteen taantumisesta kylmän sodan aikaiselle tasolle.
– Ruotsi teki ratkaisunsa syyskuussa järjestettävään strategiseen Kavkaz 2020 -harjoitukseen huipentuvan pitkän sotaharjoitusten sarjan seurauksena. Kyse oli myös reaktiosta meneillään olevaan kriisiin Valko-Venäjällä ja viitteisiin siitä, että rajan yli olisi siirtynyt venäläisjoukkoja presidentti Aljaksandr Lukašenkan tueksi, Viron kansainvälisen puolustus- ja turvallisuustutkimuskeskuksessa (ICDS) työskentelevä Hurt kirjoittaa.
Ennen nykyistä tehtäväänsä Martin Hurt on toiminut muun muassa Viron puolustusministeriön alivaltiosihteerinä ja puolustusasiantuntijana maansa Nato-edustustossa Brysselissä.
Venäjän lisääntynyt sotilaallinen aktiviteetti ja Valko-Venäjän tilanne ovat hänen mukaansa antaneet länsimaille aiheen entistä intensiivisempään tiedonhankintaan. Sekä Nato-maiden että Natoon kuulumattomien maiden signaalitiedustelukoneet suorittavat nyt päivittäin tehtäviä niin Itämeren alueella kuin Mustallamerellä ja arktisella vyöhykkeellä.
Hurt kiinnittää huomiota myös Yhdysvaltain taannoiseen voimannäytteeseen Euroopassa. USA:n ilmavoimien kahdeksan strategista B-52-pommikonetta lensi 28. elokuuta halki kaikkien Naton jäsenmaiden ilmatilan viestittääkseen Washingtonin sitoutumista Euroopan puolustukseen ja lähettääkseen viestin Moskovaan.
Samana päivänä kaksi Venäjän ilmavoimien Su-27-hävittäjää ahdisteli USA:n pommikoneita Mustanmeren yllä ja kolmas venäläishävittäjä lensi syvälle Tanskan ilmatilaan strategisesti tärkeän Bornholmin saaren tuntumassa. Molempiin tapahtumiin sisältyi varteenotettava yhteenoton riski.
Toiminta lisääntynyt ennakoimattomasti
Muut Itämeren rantavaltiot ovat Hurtin mukaan toistaiseksi reagoineet Venäjän uhitteluun matalammalla profiililla kuin Ruotsi. Suomi on tässäkin tilanteessa esittänyt oman viestinsä tavanomaisen vähäeleisesti.
– Elokuun 26. päivänä Suomen merivoimat twiittasi ”meriliikenteen ja aluevesien turvaamisen olevan Merivoimien ydintehtävä. Valvomme meriämme kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä”. Tämä lähetti ääneen lausumattoman viestin siitä, että Venäjän sapelinkalistelussa ei ole mitään uutta, Hurt sanoo.
Sotilaallinen toimeliaisuus Itämerellä, arktisella alueella ja Mustallamerellä on hänen mukaansa noussut nyt tasolle, jollaista ei vielä muutama vuosi sitten osattu ennakoida.
– Aktiviteetin mittakaavasta ja Venäjän asevoimien usein osoittamasta aggressiivisesta käyttäytymisestä on tullut uusi normaali, mikä lisää virhearvioiden ja vakavien välikohtausten riskiä, hän toteaa.
– Lännen sotilaallisen läsnäolon vähentäminen Itämeren alueella tulkittaisiin Moskovassa varmasti osoitukseksi heikkoudesta. Baltian maiden on etulinjan valtioina ehdottomasti vältettävä lähettämästä signaaleja, jotka indikoisivat heikentynyttä sitoutumista oman turvallisuuden ja puolustuksen takaamiseen, tähdentää Hurt.