[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”viron-vaalit-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Virolaiset valitsevat maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina edustajansa maan 101-paikkaiseen parlamenttiin, riigikoguun. Siihen mennessä ääniä on annettu jo runsaasti, sillä sähköinen äänestys käynnistyi puolitoista viikkoa ennen varsinaista vaalipäivää.
– Pääministerin Jüri Rataksen keskustapuolue ja reformipuolue käyvät tiukkaa kamppailua vaalien ykkössijasta, maan entinen kaksinkertainen pääministeri Taavi Rõivas arvioi.
Rõivasin johtama reformipuolue – vuoden 2015 vaalivoittaja – joutui syksyllä 2016 väistymään oppositioon, kun toistakymmentä vuotta poliittisessa paitsiossa ollut keskustapuolue onnistui puheenjohtajavaihdoksen myötä palauttamaan hallituskelpoisuutensa.
Nopeassa tahdissa edennyt episodi oli suomalaisesta näkökulmasta sikäli erikoinen, että pääministeripuolue vaihtui, mutta sosiaalidemokraatit ja konservatiivinen Isänmaan ja Res Publican liitto (IRL) jatkoivat myös uudessa hallituksessa.
Rõivasin mukaan näiden vaalien keskeisin teema on ilman muuta verotus.
– Virolaiset ovat tottuneet hyvin yksinkertaiseen veromalliin, joka on osoittautunut maamme kannalta monin tavoin menestykselliseksi. Rataksen hallitus on onnistunut lyhyessä ajassa luomaan huomattavaa sekavuutta, joka harmittaa kansalaisia kovasti, vuonna 2017 puolueensa johdosta väistynyt Rõivas sanoo.
Paljon on keskusteltu myös talouden kilpailukykyyn, terveydenhuoltoon, ympäristönsuojeluun ja koulutukseen liittyvistä kysymyksistä.
Viron seuraava hallitus voidaan Rõivasin mukaan todennäköisimmin muodostaa kolmen eri vaihtoehdon pohjalta. Niistä ensimmäinen on reformipuolueen johtama koalitio, jossa kumppaneina olisivat sosiaalidemokraatit ja Isänmaa-puolue – entinen IRL. Toisessa vaihtoehdossa nykyinen keskustajohtoinen hallituspohja jatkaisi myös vaalien jälkeen.
– Myös kahden suurimman puolueen koalitio voisi tulla kyseeseen. Sellaiseen ei kuitenkaan ole sen enempää reformin kuin keskustankaan piirissä toistaiseksi suurta innostusta. Molempien puolueiden ykkösprioriteetti on nyt mahdollisimman hyvän oman vaalituloksen varmistaminen.
Suuri koalitio ei olisi Virossa aivan ennennäkemätön asia, sillä vuosina 2002–2003 maata luotsasi puolentoista vuoden ajan Siim Kallasin johtama reformipuolueen ja keskustan hallitus.
Pääministeripuolue keskustalle aivan vaalien allakin mitattuja korkeita kannatuslukuja Taavi Rõivas ei pidä järin yllättävinä.
– Jüri Ratas on henkilönä varsin suosittu. Hänhän on miellyttävä ihminen, vaikka onkin aikaansaamaton ja välttelee ristiriitoja ja isoja uudistuksia. Jos hänen tarkoituksenaan on lähinnä ollut olla jonkinlainen talonmies, hän on onnistunut siinä ihan hyvin, Rõivas tuumii.
– Minä kuitenkin haluaisin nähdä enemmän tekemisen meininkiä, hän sanoo.
Vaikka Ratas on antanut pienemmille hallituspuolueille tavanomaista enemmän liikkumatilaa, niiden kannatus on mielipidemittausten mukaan pikemminkin hiipunut, kun taas keskustan suosio on säilynyt suhteellisen vakaana.
Varsinkin isänmaapuolueen – entisen IRL:n – nykytila murehduttaa Rõivasta. EPP-puolueeseen eurooppalaisella tasolla kuuluva Suomen kokoomuksen veljespuolue on pitkään ollut Viron politiikan kantavia voimia. Nyt se on menettänyt kannatustaan ja on joidenkin mittausten mukaan jopa uhassa vajota riigikogun viiden prosentin äänikynnyksen alapuolelle.
– Isänmaa on ollut meille hyvin läheinen kumppani. Ikävä kyllä puolue on viime vuosina omaksunut erittäin konservatiivisen linjan, joka on ollut omiaan syömään sen kannatusta. Toivon heidän pian löytävän aatteellisen selkärankansa, joka tuntuu nyt olevan kateissa. Konservatiiviselle, mutta silti edistysmieliselle puolueelle olisi Virossa ilman muuta edelleen paikkansa, Rõivas muotoilee.
Riigikogun ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Marko Mihkelson on yksi lukuisista Isänmaa-puolueen hylänneistä eturivin poliitikoista. Nykyisessä riigikogussa hän on istunut vuodesta 2017 sitoutumattomana, mutta tavoittelee nyt uutta mandaattia reformipuolueen riveissä.
– Isänmaa jämähti vartioimaan historiaa, vaikka meidän pitäisi keskittyä rakentamaan Viron tulevaisuutta, Mihkelson sanoo.
Mihkelsonin mukaan tämä ei ole erityisen yllättävää sinänsä, sillä samankaltaisia tendenssejähän on ollut nähtävissä myös muualla Euroopassa.
– Minä kuitenkin uskon, että Viron kaltaisen pienen maan ei ole milloinkaan varaa käpertyä sisäänpäin, vaan rakentaa avointa, liberaaliin demokratiaan perustuvaa yhteiskuntaa. Kun olen kohdannut ihmisiä vaalikentillä, olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että tämä on myös virolaisten suuren enemmistön tahto.
Isänmaa-puolueen veteraaneihin lukeutuva Trivimi Velliste ei usko isänmaallisuuden enää koskettavan Viron kansaa aiempaan tapaan, vaan itsenäisyys tuntuu nyt itsestään selvältä asialta ja Nato-jäsenyys sen vankalta takaajalta.
– Virheitäkin Isänmaa-puolue on tehnyt. Muutamia vuosia on panostettu liikaa niin sanottuun poliittiseen teknologiaan. On puhuttu yksityiskohdista, mutta suuret linjat ovat jääneet epäselviksi, Viron ulkoministerinä 1992–94 toiminut Velliste sanoo.
– Tärkeintä olisi puhua selvästi ja korostaa keskeisiä asioita, kuten maan itsenäisyyttä ja kansan puolustustahtoa.
Erityistä huolta Velliste kertoo kantavansa viron kielen asemasta, joka on hänen mukaansa varsinkin yliopistoissa pienin askelin supistumassa.
– Venäjän kielelle osoitettiin miehityksen aikana tehokasta vastarintaa, koska ymmärrettiin, että venäläistäminen oli suuri vaara. Sen sijaan englantia ei osata pelätä. Nuoret virolaiset taitavat olla 24 tuntia vuorokaudessa englanninkielisessä ympäristössä, ja heidän viron kielen taitonsa on nopeasti heikkenemässä. Isänmaa-puolueen pitäisi kiinnittää vakavaa huomiota tällaisiin asioihin. Viron tasavallan olemassaolo ei automaattisesti takaa sitä, että myös viron kieli ja kulttuuri kestävät.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text css=”.vc_custom_1551091411773{margin-top: 20px !important;padding-right: 20px !important;padding-left: 20px !important;background-color: #000000 !important;}”]
Riigikogun nykyinen paikkajako
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_raw_html]JTNDZGl2JTIwY2xhc3MlM0QlMjJpbmZvZ3JhbS1lbWJlZCUyMiUyMGRhdGEtaWQlM0QlMjJjYTY4M2Q1OC04ZjBkLTRmZmItYmFiZC1iZDY1NDczMzgwZTMlMjIlMjBkYXRhLXR5cGUlM0QlMjJpbnRlcmFjdGl2ZSUyMiUyMGRhdGEtdGl0bGUlM0QlMjJyaWlnaWtvZ3UtcGFpa2thamFrby0wMSUyMiUzRSUzQyUyRmRpdiUzRSUzQ3NjcmlwdCUzRSUyMWZ1bmN0aW9uJTI4ZSUyQ3QlMkNzJTJDaSUyOSU3QnZhciUyMG4lM0QlMjJJbmZvZ3JhbUVtYmVkcyUyMiUyQ28lM0RlLmdldEVsZW1lbnRzQnlUYWdOYW1lJTI4JTIyc2NyaXB0JTIyJTI5JTVCMCU1RCUyQ2QlM0QlMkYlNUVodHRwJTNBJTJGLnRlc3QlMjhlLmxvY2F0aW9uJTI5JTNGJTIyaHR0cCUzQSUyMiUzQSUyMmh0dHBzJTNBJTIyJTNCaWYlMjglMkYlNUUlNUMlMkYlN0IyJTdEJTJGLnRlc3QlMjhpJTI5JTI2JTI2JTI4aSUzRGQlMkJpJTI5JTJDd2luZG93JTVCbiU1RCUyNiUyNndpbmRvdyU1Qm4lNUQuaW5pdGlhbGl6ZWQlMjl3aW5kb3clNUJuJTVELnByb2Nlc3MlMjYlMjZ3aW5kb3clNUJuJTVELnByb2Nlc3MlMjglMjklM0JlbHNlJTIwaWYlMjglMjFlLmdldEVsZW1lbnRCeUlkJTI4cyUyOSUyOSU3QnZhciUyMHIlM0RlLmNyZWF0ZUVsZW1lbnQlMjglMjJzY3JpcHQlMjIlMjklM0JyLmFzeW5jJTNEMSUyQ3IuaWQlM0RzJTJDci5zcmMlM0RpJTJDby5wYXJlbnROb2RlLmluc2VydEJlZm9yZSUyOHIlMkNvJTI5JTdEJTdEJTI4ZG9jdW1lbnQlMkMwJTJDJTIyaW5mb2dyYW0tYXN5bmMlMjIlMkMlMjJodHRwcyUzQSUyRiUyRmUuaW5mb2dyYW0uY29tJTJGanMlMkZkaXN0JTJGZW1iZWQtbG9hZGVyLW1pbi5qcyUyMiUyOSUzQiUzQyUyRnNjcmlwdCUzRQ==[/vc_raw_html][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Vaaleihin käydään nyt Mihkelsonin mukaan ensimmäistä kertaa sitten 1990-luvun alun ilman yhtä yksittäistä, määräävää teemaa.
– Kyse on ennen kaikkea siitä, että Savisaar-tekijää ei enää ole.
Tällä Mihkelson viittaa voimakkaita ristiriitoja virolaisessa yhteiskunnassa herättäneeseen keskustapuolueen perustajaan ja pitkäaikaiseen puheenjohtajaan Edgar Savisaareen, jonka Venäjä-yhteydet ja korruptiosyytökset sävyttivät voimakkaasti vaaliasetelmaa vielä neljä vuotta sitten. Mihkelson sanoo, ettei keskustapuolue ei ole vieläkään päässyt tyystin irti kielteisestä painolastistaan, mutta Savisaar on sentään poistunut näyttämöltä.
– Sitä en kykene käsittämään, miksi keskustapuolue ei edelleenkään ole irtisanonut yhteistyösopimustaan presidentti Vladimir Putinia tukevan Yhtenäinen Venäjä -valtapuolueen kanssa. Jo silloin, kun sopimus vuonna 2004 solmittiin, kirjoitin, että se tulee vainoamaan keskustapuoluetta hamaan ikuisuuteen, ja juuri niin on käynyt. Oppositiossa ollessaan keskusta saattoi leikitellä tällaisilla asioilla, mutta pääministeripuolueen se asettaa Rataksen selittelystä huolimatta jokseenkin outoon valoon.
Kevään 2015 vaalien kiistaton avainteema oli turvallisuus. Venäjä oli vain vuotta aikaisemmin miehittänyt Krimin ja liittänyt sen omaan alueeseensa kansainvälistä oikeutta räikeästi rikkoen. Myös taistelut Itä-Ukrainassa kävivät edelleen kiivaina.
– Ukrainan sota toki jatkuu yhä, mutta itseluottamuksemme on kasvanut ja olemme saaneet vahvan tuen Nato-liittolaisiltamme. Kysymys Viron kansallisesta turvallisuudesta ei koskaan tule katoamaan, mutta samanlaista eksistentiaalista uhkaa kuin vuonna 2015 ei näissä vaaleissa ole käsillä, Mihkelson sanoo.
Hänen mukaansa kansalaiset kuitenkin tietävät, mitkä ovat ne puolueet, joilla on kyky toteuttaa vahvaa turvallisuuspolitiikkaa.
– Juuri tämä on yksi keskustan heikoista kohdista: heillä ei ole yhtään henkilöä, jota voisi kutsua ulko- ja turvallisuuspoliittiseksi mielipidejohtajaksi – ei ketään, jonka ajatuksilla näistä teemoista olisi todellista vaikutusta. Muilla puolueilla on esittää useita vahvoja nimiä, hän huomauttaa.
Epävakaus on tuskin lähiaikoina ainakaan hellittämässä. Britannian EU-eron on määrä toteutua maaliskuun lopulla, eikä sen muodosta ole vielä kenelläkään täsmällistä tietoa. Toukokuisten eurovaalien ennakoidaan ravistelevan Euroopan parlamentin voimasuhteita. Euroskeptiset mielialat jatkavat vahvistumistaan ja läntisten yhteiskuntien sisäiset jakolinjat syvenevät edelleen.
– Olisi erittäin tärkeää, että Viroon kyetään mahdollisimman pian vaalien jälkeen muodostamaan hallitus, joka tukee vahvasti Euroopan yhtenäisyyttä tänä kuohuvana ja epävakaana aikana. Uskon ja toivon, että emme ajaudu vastaavaan pattitilanteeseen, jollainen on vastikään koettu Latviassa ja Ruotsissa, Mihkelson toteaa.
Riigikoguun ponnistaa näissä vaaleissa ensi kertaa uusi Viro 200 -puolue, joka merkittiin puoluerekisteriin vasta viime syksynä. Kannatuskyselyissä puolue on huojunut viiden prosentin äänikynnyksen tuntumassa, joten toistaiseksi on epävarmaa, riittävätkö äänet nostamaan sen uutena ryhmänä parlamenttiin.
Poliittisen kulttuurin uudistamista tavoitteleva Viro 200 on onnistunut kokoamaan yhteen politiikan ulkopuolella aikaisemmin pysytellyttä akateemista sivistyneistöä ja bisnesväkeä, mutta myös esimerkiksi kansanedustaja Margus Tsahkna – Isänmaan entinen puheenjohtaja, joka luopui yhtä aikaa Mihkelsonin kanssa entisen puolueensa jäsenyydestä.
Yksi Viro 200:n avainteemoista on ollut maan venäjänkielisen vähemmistön aseman vahvistaminen. Tammikuun alussa puolue toteutti ulkomainoskampanjan, jonka tarkoituksena oli herättää aiheesta rakentavaa keskustelua, mutta johtikin skandaaliin virolaisissa tiedotusvälineissä. Puoluekentän uusi tulokas, jota media oli aluksi kohdellut silkkihansikkain, saattoi yhdessä yössä menettää suuren joukon potentiaalisia kannattajiaan.
Jotkut ovat luonnehtineet Viro 200:aa riigikoguun edellisissä vaaleissa nousseen vapaapuolueen uudeksi painokseksi. Myös vapaapuolue julisti edustavansa uudenlaista poliittista kulttuuria, mutta näyttää sittemmin menettäneen leijonanosan kannatuksestaan ja jäävän tällä kertaa äänikynnyksen alapuolelle.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1551087612407{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”viron-vaalit-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_raw_html]JTNDZGl2JTIwY2xhc3MlM0QlMjJpbmZvZ3JhbS1lbWJlZCUyMiUyMGRhdGEtaWQlM0QlMjJlZTIwMWQ2MC1hNWJkLTQwODgtYjNmYi00YmMxNDQ2NzdiZTQlMjIlMjBkYXRhLXR5cGUlM0QlMjJpbnRlcmFjdGl2ZSUyMiUyMGRhdGEtdGl0bGUlM0QlMjJ2aXJvLXBtLWVoZG9ra2FhdC1nYWxsdXBzdW9zaW8lMjIlM0UlM0MlMkZkaXYlM0UlM0NzY3JpcHQlM0UlMjFmdW5jdGlvbiUyOGUlMkN0JTJDcyUyQ2klMjklN0J2YXIlMjBuJTNEJTIySW5mb2dyYW1FbWJlZHMlMjIlMkNvJTNEZS5nZXRFbGVtZW50c0J5VGFnTmFtZSUyOCUyMnNjcmlwdCUyMiUyOSU1QjAlNUQlMkNkJTNEJTJGJTVFaHR0cCUzQSUyRi50ZXN0JTI4ZS5sb2NhdGlvbiUyOSUzRiUyMmh0dHAlM0ElMjIlM0ElMjJodHRwcyUzQSUyMiUzQmlmJTI4JTJGJTVFJTVDJTJGJTdCMiU3RCUyRi50ZXN0JTI4aSUyOSUyNiUyNiUyOGklM0RkJTJCaSUyOSUyQ3dpbmRvdyU1Qm4lNUQlMjYlMjZ3aW5kb3clNUJuJTVELmluaXRpYWxpemVkJTI5d2luZG93JTVCbiU1RC5wcm9jZXNzJTI2JTI2d2luZG93JTVCbiU1RC5wcm9jZXNzJTI4JTI5JTNCZWxzZSUyMGlmJTI4JTIxZS5nZXRFbGVtZW50QnlJZCUyOHMlMjklMjklN0J2YXIlMjByJTNEZS5jcmVhdGVFbGVtZW50JTI4JTIyc2NyaXB0JTIyJTI5JTNCci5hc3luYyUzRDElMkNyLmlkJTNEcyUyQ3Iuc3JjJTNEaSUyQ28ucGFyZW50Tm9kZS5pbnNlcnRCZWZvcmUlMjhyJTJDbyUyOSU3RCU3RCUyOGRvY3VtZW50JTJDMCUyQyUyMmluZm9ncmFtLWFzeW5jJTIyJTJDJTIyaHR0cHMlM0ElMkYlMkZlLmluZm9ncmFtLmNvbSUyRmpzJTJGZGlzdCUyRmVtYmVkLWxvYWRlci1taW4uanMlMjIlMjklM0IlM0MlMkZzY3JpcHQlM0U=[/vc_raw_html][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Vuoden 2015 vaaleissa riigikoguun nousi Viron konservatiivinen kansanpuolue (EKRE). Sen kannatus on mielipidemittausten mukaan neljän oppositiovuoden kuluessa tuntuvasti kasvanut, ja puolueen puheenjohtaja Mart Helme haluaa nostaa parlamenttiryhmänsä koon nykyisestä seitsemästä vähintään viiteentoista edustajaan.
Eurooppalaisten esikuviensa tavoin myös EKRE on pyrkinyt ratsastamaan maahanmuuttoa vastustavalla agendalla, vaikka asialla on Viron osalta tilastojen valossa ainakin toistaiseksi ollut jokseenkin marginaalinen merkitys.
– EKRE on uuden ajan merkki. Perinteinen eurooppalainen identiteetti on vakavasti uhanalainen. Vanhat puolueet ovat olleet liian hitaita huomaamaan, mitä on tapahtumassa. EKRE on osannut hyödyntää tätä vaaran ilmapiiriä. Puolue muistuttaa aika paljon 1930-luvun vapsien liikettä, joka oli eräänlainen Suomen IKL:n vastine Virossa, Trivimi Velliste sanoo.
Vasta vaalipäivä näyttää, millaiseksi puolueen kannatus tällä kertaa todellisuudessa muodostuu. Ääniä saattaa kertyä vähemmän kuin kyselyt ovat lupailleet, sillä vetovoimaisiksi arvioituja ehdokasnimiä ei Viron Moskovan-lähettiläänä toimineen Mart Helmen, hänen parlamenttiryhmää johtavan poikansa Martin Helmen ja värikkään kansanedustaja Jaak Madisonin lisäksi montaakaan ole.
Millaiseksi vaalitulos muodostuneekin, hallitusneuvotteluihin EKRE:llä tuskin on asiaa. Vaaliohjelmassaan puolue on nimittäin esittänyt suurisuuntaisia ja kalliita lupauksia, joiden rahoituksesta sillä ei ole julkilausuttua näkemystä. Saattaa olla, että avoimen populistinen puolue viihtyy myös itse edelleen parhaiten opposition riveissä.
Vaalien tärkein kysymys on Marko Mihkelsonin mielestä lopulta se, haluavatko virolaiset keskustapuolueen viitoittavan tien ja määräävän tahdin myös tulevalla vaalikaudella, vai ovatko he valmiita tavoittelemaan kunnianhimoisempia päämääriä reformipuolueen johdolla.
Hän sanoo, että reformipuolue haluaa panna pisteen verotusjärjestelmän nykyiselle sekasotkulle, nostaa ambitiotasoamme kansainvälisessä kaupassa ja luoda entistä otollisempaa maaperää ulkomaisille investoinneille.
– Emme saa missään nimessä sivuuttaa niiden ihmisten tuntemuksia, jotka kokevat globalisaation vaikuttaneen kielteisesti omaan elämäänsä, vaan meidän on pyrittävä luomaan lisää hyvinvointia kaikille. Pienenä maana Viro on joka tapauksessa tiiviisti kytköksissä kansainvälisiin markkinoihin – aktiivinen ja kunnianhimoinen ote on siksi kaiken menestyksemme edellytys.
Viime kädessä kyse on nyt Mihkelsonin mukaan Viron tulevaisuudesta. Siitä, nouseeko pääministeriksi reformipuolueen puheenjohtaja Kaja Kallas, vai saako Jüri Ratas jatkokauden, keskusta ja reformipuolue käyvät nyt vaalikentillä kovaa kamppailua.
– Uskon vakaasti, että paras valinta pääministeriksi olisi Kaja Kallas. Kun näen, miten hän kohtaa ihmisiä ja käy keskustelua asioista, tunnen vahvaa luottamusta hänen näkemyksellisyyteensä. Viro saa hänestä erinomaisen ensimmäisen naispääministerin.
Vaikka eteläisen naapurimaan vaaleihin latautuu annos dramatiikkaa, suomalaisesta näkökulmasta mannerlaatat tuskin kuitenkaan liikkuvat.
– Ei ole nähtävissä sellaista vaalitulosta, joka heilauttaisi Viron ja Suomen välistä hyvää ja läheistä yhteistyötä millään tavalla, Suomen Tallinnan-suurlähetystön kakkosmies, ministerineuvos Hannu Heinonen toteaa.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]