Moskovan Carnegie-keskuksen johtaja Dmitri Trenin katsoo presidentti Vladimir Putinin Ukraina-politiikan epäonnistuneen täydellisesti. Se, että Putinin asettamat tavoitteet eivät ole toteutuneet, on Treninin mielestä lopulta Venäjän edun mukaista, kun taas niissä onnistuminen olisi johtanut katastrofiin.
Palattuaan vuonna 2012 takaisin presidentiksi Putin nosti ulkopolitiikkansa keskeiseksi tavoitteeksi Ukrainan integroimisen Venäjään. Tavoitteensa toteuttamisessa hän Treninin mukaan nojasi miltei yksinomaan presidentti Viktor Janukovytšiin ja tämän hallitukseen. Janukovytš ja häntä ympäröineet oligarkit eivät kuitenkaan tyytyneet heille käsikirjoitettuun marionetin osaan, vaan pyrkivät lypsämään sekä Venäjää että länttä omaksi edukseen.
Putinin politiikka kärsikin vuoden 2014 aikana haaksirikon, kun Venäjä ei kyennyt estämään Janukovytšin syrjäyttämistä, vaan käänsi toimillaan ukrainalaisten enemmistön ystävistä vihollisiksi tavalla, joka on vaikeasti paikattavissa.
– On katkeraa ironiaa, että Venäjän Ukraina-politiikan epäonnistumisen hinta on silti osoittautunut pienemmäksi kuin se sietämättömän korkea hinta, jotka sen onnistuminen olisi aiheuttanut, Trenin sanoo.
Näkemyksensä tueksi hän esittää kaksi vaihtoehtoista skenaariota. Niistä ensimmäisessä Janukovytš ei olisikaan tasapainoillut EU:n ja Venäjän välillä, kuten teki, vaan johdattanut Ukrainan suoraan täysjäseneksi Kremlin kehittelemään Euraasian unioniin.
– Silloin Kiova olisi saanut tilaisuuden “myydä” kovaan hintaan suostumuksensa jokaiseen Euraasian unionin puitteissa tehtävään päätökseen. Kaikesta antamastaan tuesta huolimatta Venäjän olisi pitänyt silloinkin lopulta päästää irti Ukrainasta – todennäköisimmin konfliktin kautta, hän sanoo.
Jos taas Janukovytš olisi vuoden 2014 alussa toiminut, kuten Moskovassa odotettiin, eli tukahduttanut Maidanin mielenosoituksen ja julistanut poikkeustilan Ukrainaan, maa olisi Treninin mukaan ajautunut sisällissotaan.
– Se ei olisi puhjennut idässä Donbasissa, vaan olisi syntynyt uusi Länsi-Ukrainan “kansantasavalta” sissitaistelijoineen kaikkineen. Janukovytš olisi joutunut aloittamaan oman “terrorisminvastaisen operaationsa” heidän kukistamisekseen, Trenin arvioi.
– On epätodennäköistä, että se olisi onnistunut – aikoinaan edes Stalin ei pystynyt nujertamaan sissien vastarintaa Galitsiassa. Puola ja Nato eivät tietenkään olisi puuttuneet tilanteeseen avoimesti, mutta olisivat kyllä tukeneet kapinallisia muutenkin kuin moraalisesti.
Asetelma olisi Treninin mielestä johtanut kierteeseen, jossa Venäjä olisi ajautunut osalliseksi Ukrainan sisäiseen konfliktiin ja kohdannut voimakasta vastarintaa ei vain Länsi-Ukrainassa, vaan myös maan muissa osissa.
– Tämän tuloksena Moskova olisi löytänyt itsensä ansasta, josta se ei pääsisi irti horjuttamatta myös Venäjän federaatiota itseään. Huolimatta kaikista vaaroistaan ja komplikaatioistaan tämänhetkinen tilanne on Venäjän kannalta huomattavasti edullisempi kuin se, johon ”menestykselliseksi” oletettu politiikka olisi johtanut.
“Ukrainalaisten itsenäisyystahtoa ei ymmärretty”
Putinin Ukraina-politiikan suurin virhe oli Treninin mukaan silmien ummistaminen yhdeltä keskeiseltä tosiseikalta: siltä, että poliittinen, taloudellinen ja kulttuurinen eliitti suuressa osassa Ukrainaa on uskonut kansalliseen itsenäisyyteen ja halunnut viedä loppuun ikivanhan poliittisen projektin – irrottautumisen Venäjän otteesta.
– Ennen vuotta 2014 sitä projektia ei yksinkertaisesti ollut mahdollista toteuttaa, koska Ukraina oli taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti linkittynyt niin läheisesti Venäjän kanssa, hän sanoo.
Kun Venäjä sitten kaappasi Krimin ja aloitti sotatoimet Itä-Ukrainassa selittäen, että se haluaa yhdistää ”venäläisen maailman”, ukrainalaisten vastareaktio oli tavattoman voimakas.
– Sen seurauksena “venäläisen maailman” konsepti haihtui Donbasissa kuin tuhka tuuleen. Koko idea menetti täydellisesti hyväksyttävyytensä paitsi Ukrainassa myös Valko-Venäjällä. Olisi vaikeaa ja varmasti epäviisasta yrittää herättää sitä missään henkiin, Trenin toteaa.
Venäjän Ukraina-erityissuhteen itse aiheutettu tärveltyminen saattaa hänen mukaansa kuitenkin vähitellen kääntyä myönteiseksi asiaksi myös Venäjän omalta kannalta. Kun Ukraina muuttuu ”pikkuveljestä” naapurimaaksi muiden joukossa, päättyy samalla vaihe, jossa venäläiset ovat yhä elätelleet toiveita entisten neuvostotasavaltojen palauttamisesta yhteen Venäjän johdolla.
Nyt Venäjän voi olla aiempaa helpompi edetä pois jälki-imperialistisesta tilastaan kohti venäläistä kansakuntaa, Trenin arvioi.