Venäjän presidentti Vladimir Putin rakentaa tutkija Andrei Kolesnikovin mukaan uutta historiallista narratiivia, joka on muuttamassa radikaalisti venäläisten käsitystä maansa menneisyydestä.
– Kyse on kaksivaiheisesta prosessista, Venäjän sisäpolitiikan tutkimusohjelmaa Moskovan Carnegie-keskuksessa johtava Kolesnikov sanoo tuoreessa artikkelissaan.
– Ensimmäisen vaiheen aikana laajalle levinnyt tieto tietystä historiallisesta tapahtumasta katoaa. Vuonna 2005 toteutetussa kyselyssä 31 prosenttia vastaajista ”ei ollut kuullut mitään” Molotov-Ribbentrop-sopimuksen salaisesta lisäpöytäkirjasta, kun vuonna 2019 luku oli noussut jo 40 prosenttiin, Kolesnikov toteaa.
Prosessin toisessa vaiheessa Kremlin virallinen propaganda syöttää hänen mukaansa kansalaisille uuden historiallista tapahtumaa koskevan ”totuuden”.
– Toiseen maailmansotaan liittyvän tietoisuuden osalta tämä on luonut uudelleen vuoden 1939 stalinistisen kliseen: Levada-keskuksen kyselyyn vuonna 2019 vastanneista 53 prosenttia uskoi ”puna-armeijan syyskuussa 1939 miehittäneen osan itäisestä Puolasta auttaakseen paikallista ukrainalais- ja valkovenäläisväestöä”. Vain 16 prosenttia ihmisistä tiesi, että Josif Stalin ja Adolf Hitler olivat jakaneet Puolan keskenään, ja peräti 30 prosenttia koki kysymykseen vastaamisen vaikeaksi, Kolesnikov kertoo.
Stalin palasi jalustalle
Toisena esimerkkinä samasta ilmiöstä Kolesnikov mainitsee vuoden 1940 Katynin joukkomurhan, jossa Neuvostoliiton pahamainen turvallisuuspalvelu NKVD teloitti noin 22 000 puolalaista upseeria, poliisia ja älymystön edustajaa. Kesti miltei 50 vuotta ennen kuin Neuvostoliitto tunnusti tämän rikoksen.
– Kun joukkomurhan tapahtumapaikalle on pystytetty muistomerkki, venäläiset ovat tulleet siitä aiempaa tietoisemmiksi. Venäjän puolivirallisessa historiallisessa keskustelussa – sekä julkaisuissa että valtiollisen tietotoimiston verkkosivuilla – lämmitellään nyt jälleen väärennettyä stalinistista versiota, jossa väitetään puolalaisten joutuneen saksalaisten murhaamiksi, hän sanoo.
Stalin, jonka toimet Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän johto 1980- ja 1990-luvuilla tuomitsi, on Kolesnikovin mukaan nousemassa yhä suurempaan suosioon venäläisten keskuudessa.
– Nykyhallinto ei toistaiseksi ole avoimesti ja muodollisesti vapauttanut häntä rikoksistaan, muttei myöskään vastustanut kovin monien toteuttamaa puistattavaa Stalinin kunnianpalautusta, hän toteaa.
Venäläisten Stalinia kohtaan tuntema arvostus on asennetutkimusten mukaan noussut vuodessa 29 prosentista 41 prosenttiin. Jo 70 prosenttia venäläisistä katsoo, että Stalinin rooli maansa historiassa on ollut positiivinen, kun vain 19 prosenttia pitää sitä negatiivisena.
Nöyryytysten narratiivi
Vladimir Putinin Venäjä määrittelee Kolesnikovin mukaan historiallisen identiteettinsä pääasiassa kielteisten käsitteiden kautta.
– Jos Neuvostoliiton hajoaminen oli ”vuosisadan merkittävin geopoliittinen katastrofi”, kuten Putin on sanonut, silloin sen raunioista noussut Venäjän federaatio ei ole täysimittainen valtio. Siinä tapauksessa Venäjä voi olla uudelleen syntynyt vasta sitten, kun se on tullut suureksi jälleen. Sen on ponnisteltava muistuttaakseen Neuvostoliittoa, jonka historialliset myytit ja narratiivit se on perinyt virallisesti siunannut, Kolesnikov sanoo.
Neuvostoliiton historiaa kirjoitetaan hänen mukaansa nyt Venäjän valtiollisessa propagandassa uudelleen tavalla, joka jättää monet venäläiset pimentoon siitä, mistä toisessa maailmansodassa, stalinismissa ja neuvostojärjestelmän loppuvaiheissa oli todellisuudessa kyse.
Putin rakentaa Kolesnikovin mukaan kansallista ylpeyttä korostavaa historiallista narratiivia, joka rakentuu Neuvostoliiton natsi-Saksasta saavuttamaa voittoa lukuun ottamatta lähinnä traumojen ja nöyryytysten kokemuksiin.
– Esimerkiksi Maailman holokaustifoorumissa Jerusalemissa 2020 Putin rinnasti sodanaikaisen Leningradin piirityksen aiheuttaman kansallisen trauman holokaustin veroiseksi. Valtio pyrkii monopolisoimaan sekä oikeuden surra että suremisen luonteen, Kolesnikov kertoo.
– Myös 1990-luvusta Putin puhuu nyt yksinomaan kansallisen sekasorron ja nöyryytyksen kautena. Tämä yksinkertaistettu mielikuva tarjoaa hänelle mahdollisuuden esiintyä miehenä, joka henkilökohtaisesti johti venäläiset vaikeuksien ajanjaksosta aikaan, jolloin Venäjän suuruus on palautettu, hän toteaa.
Putinin käyttäytymisellä ja Stalinin suosiolla on Kolesnikovin mukaan mielenkiintoinen keskinäinen yhteys.
– Silloin, kun Putin toimii autoritaarisemmin, Stalinin suosio kasvaa. Tämä trendi auttaa selittämään, miksi Stalinin hyväksyttävyys Venäjän toteuttaman Krimin liitämisen jälkeen vuonna 2014 pomppasi.