Venäjän käynnistämä laajamittainen hyökkäys Ukrainaan on kirvoittanut runsaasti spekulaatioita presidentti Vladimir Putinin perimmäisistä motiiveista ja siitä, miksi hän päätti kiihdyttää vuonna 2014 alkanutta sotaa juuri nyt.
Edinburghin yliopiston kansainvälisten suhteiden professori Juliet Kaarbo tarkastelee näitä kysymyksiä tuoreessa blogikirjoituksessaan erityisesti Putinin persoonallisuuden kehityksen näkökulmasta.
– Aiempi Putinia käsittelevä tutkimus on kertonut opportunistisesta ja pragmaattisesta persoonallisuudesta ainakin useimmissa asioissa, ja näkemyksistä, jotka muistuttavat enemmän ”valtavirtaa” kuin ”roistojohtajia”, Kaarbo sanoo.
– Moni on kuitenkin pannut merkille, että viime vuosina Putin on muuttunut ja että hän on jollain tavoin ”poissa tolaltaan”. Suhteellinen pragmaattisuus, joka aikoinaan leimasi Putinin ulkopoliittisia valintoja, näyttää meneillään olevan hyökkäyksen valossa tosiaankin haihtuneen, hän toteaa.
Tekijöitä muutoksen taustalla
Professori Kaarbo sanoo tutkimusten osoittavan, että pitkäaikaisten johtajien johtamistapa voi usein muuttua autoritaarisemmaksi, epäluuloisemmaksi, riskialttiimmaksi, vallantäyteisemmäksi ja eristäytyneemmäksi. Erityisen määräävinä hän pitää neljää psykologista tekijää, jotka saattavat hyvinkin päteä myös yli kaksi vuosikymmentä vallankahvassa olleeseen Vladimir Putiniin.
1. Ikä
Kun johtaja ikääntyy ja ollut pitkään vallassa, kasvaa Kaarbon mukaan merkittävien psykologisten vaikutusten riski.
– Näitä vaikutuksia voivat olla esimerkiksi lyhyempi aikahorisontti, kognitiivisia prosesseja rajoittavat sairaudet, lisääntynyt tietoisuus omasta kuolevaisuudesta, mikä voi vahvistaa motivaatiota suuren perinnön jättämiseen, sekä neuvonantajien pyrkimykset ”suojella” ikääntyvää tai sairasta johtajaa eristämällä häntä yhä enemmän, Kaarbo sanoo.
Putinin kohdalla on nähty viitteitä suoranaisesta vainoharhaisuudesta, mutta myös halusta varmistaa paikkansa historiassa, ikään liittyvästä ajattelun jähmeydestä, heikentyneestä suunnittelukyvystä ja voimakkaasta emotionaalisuudesta.
2. Kokemus
Vaikka kokemuksesta on hyötyä, pitkä valtakausi voi Kaarbon mukaan saada johtajan yliarvioimaan oman kokemuksensa merkityksen.
– Pitkään toimineet johtajat tulkitsevat uutta tietoa muita todennäköisemmin omien uskomustensa kautta ja kysyvät harvemmin neuvoja muilta. Yli 20 vuotta hallinnut Putin on kokenut ulkopoliittinen päätöksentekijä, joka on saattanut ajan mittaan muuttua eri näkökulmien yhteensovittajasta omien mieltymystensä edistäjäksi, hän toteaa.
3. Näkemysten muuttuminen
Pitkään vallassa olleilla johtajilla on Kaarbon mukaan taipumus suosia muita konfliktihakuisempaa, riskialttiimpaa ja aggressiivisempaa politiikkaa. Putinin näkemysten Natosta, EU:sta ja Ukrainasta on osoitettu muuttuneen selvästi aiempaa vihamielisemmiksi vuoden 2014 hyökkäyksen jälkeen.
Tämä muutos on todennäköisesti heijastunut myös hänen uhka-arvioihinsa ja laskelmiinsa ennen päätöstä uudesta yleishyökkäyksestä Ukrainaan.
4. Vallan vaikutus
Useat psykologian, politiikan ja filosofian alan tutkimukset vahvistavat Kaarbon mukaan sanonnan ”absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti”.
– Valta-asema lisää yksilöiden itseluottamusta, ylimielisyyttä, halua hallita muita ja ylivertaisuuden tunnetta sekä heikentää heidän kykyään empatiaan muita kohtaan, hän sanoo.
– Putinin päätös hyökätä Ukrainaan on saattanut johtua yhä suuremmasta luottamuksesta aiempiin ”menestyksiin” tai ainakin ratkaisuihin, joiden ansiosta hän on kyennyt pysyttelemään vallassa, hän toteaa.
Putin onkin Kaarbon mukaan saattanut katteettomasti kuvitella pystyvänsä alistamaan Ukrainan nopeasti hallintaansa, ja samaan aikaan empatian puute on estänyt häntä ennakoimasta muiden reaktioita.
LUE MYÖS:
Mitä Kremlissä tapahtuu? Eristäytyneen Vladimir Putinin kerrotaan raivoavan
Näin Sauli Niinistö arvioi Vladimir Putinia Fox Newsille