Presidentti Vladimir Putinin 24. helmikuuta käynnistämän hyökkäyksen Ukrainaan on arvioitu yllättäneen valtaosan Venäjän eliitin jäsenistä. Kun hyökkäyksen alkamisesta on kulunut kuukausi, on yhä ilmeisempää, että sotatoimet eivät ole sujuneet likimainkaan niille asetettujen tavoitteiden mukaisesti.
Asevoimien kokemat vastoinkäymiset, joukkojen heikko moraali, rehottava korruptio, turvallisuuspalveluiden sisäiset puhdistukset ja maan talouden ajautuminen kuilun partaalle ovat amerikkalaistutkija Adam E. Caseyn mukaan tekijöitä, jotka ovat useissa muissa maissa johtaneet vallankaappaukseen. Se, että Putin syöstäisiin vallasta, ei hänen mukaansa kuitenkaan vaikuta todennäköiseltä.
– Putin, joka on itse häikäilemättömän turvallisuuskoneiston tuote, on varautunut palatsi- tai sotilasvallankaappauksen uhkaan siitä lähtien, kun hän nousi vuonna 1999 valtaan, Michiganin yliopistossa työskentelevä tohtori Casey sanoo Foreign Policy -lehdessä.
Neuvostoliiton järjestelmässä vallankaappauksen mahdollisuutta torjuttiin hänen mukaansa upseerien puoluejäsenyyden, poliittisten komissaarien ja sotilaallisen vastavakoilun avulla. Nyky-Venäjällä on jäljellä vain yksi näistä kolmesta: asevoimissa toimivien vastavakoiluagenttien verkosto.
– FSB:n vastavakoilu-upseerit on sijoitettu suoraan Venäjän asevoimien sisälle valvomaan niitä. Kun Putin oli FSB:n johdossa, hän kutsui vastavakoiluosastoa mini-FSB:ksi.
Upseeriston lojaalisuutta on pönkittänyt myös Putinin vahva panostus asevoimien modernisointiin sekä se, että armeijaa ei ole käytetty sisäisten levottomuuksien tukahduttamiseen.
– Sotilaat pitävät itseään kansakunnan puolustajina, eivät despootin santarmeina, Casey toteaa.
Diktaattorit Egyptin Hosni Mubarakista Venezuelan Hugo Cháveziin ovat joutuneet hänen mukaansa kokemaan, kuinka vaarallista on komentaa armeija mielenosoittajien kimppuun.
Pois uppoavasta laivasta
Putin keskitti vuonna 2016 Venäjän sisäisen turvallisuuden joukot entisen henkivartijansa Viktor Zolotovin johtamaan kansalliskaartiin. Päävastuu Putinin ja maan muun ylimmän johdon suojelemisesta on liittovaltion suojelupalvelu FSO:lla, joka on KGB:n yhdeksännen osaston seuraaja. FSO on Caseyn mukaan suuri ja hyvin aseistettu, ja sen Kremliä vartioivien sotilaiden taustat on huolella varmistettu.
Putinin asemaa suojaa hänen mukaansa osaltaan myös se, että eliitin yksittäiset jäsenet ovat riippuvaisia hänen henkilökohtaisesta suosiostaan.
– Koska Putinia ympäröivät mielistelijät, jotka eivät luota toisiinsa ja jotka ovat asemansa velkaa hänen henkilökohtaisesta suosiostaan, hän tietää, että Venäjällä on vain harvoja, jotka kykenisivät toimimaan häntä vastaan, Casey sanoo.
– Epäonnistuneita juonittelijoita uhkaa yleensä vankila, maanpako tai teloitus. Vaikka kaikki Putinin lähipiirissä haluaisivat päästä hänestä eroon, epäonnistumisen seuraukset ja vaikeudet koordinoida toimia turvallisuuspalvelujen valvovan silmän alla tekevät vallankaappauksesta epätodennäköisen, hän toteaa.
Vaikka vallankaappausta ei voi pitää luultavana, se ei Caseyn mukaan kuitenkaan ole mahdoton.
– Mahdollisuus on varmasti varteenotettavampi kuin minään muuna hetkenä Putinin valtakaudella. Putinin suurin riski ei kuitenkaan ole vallankaappaus vaan se, että eliitti hylkää hänet. Putin saattaa vanhan liittolaisensa Viktor Janukovytšin tavoin Putin huomata, ettei hän kykene määräämään riittäviä sortotoimia protestien tukahduttamiseksi, hän arvioi.
– Eronpyynnöt voivat kasvaa vyöryksi, jossa hänen hallintoeliittinsä avainhenkilöt jättävät tehtävänsä, koska eivät halua hukkua uppoavan laivan mukana. Vaikka irtisanoutumisesta voi joutua maksamaan kovan hinnan, se todennäköisesti kuitenkin kalpenee epäonnistuneen vallankaappauksen riskien rinnalla.