[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”kaipola-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Jämsäläinen Tarmo Konstari oli paraikaa Espoossa auttamassa poikansa perhettä talon sokkelin tasoituksessa ja pinnoituksessa, kun kuuli uutiset. Kaipolan paperitehdas aiotaan sulkea. 450 ihmistä on vaarassa joutua irtisanotuksi.
– Surulliseksihan tämä veti, muttei se ollut yllätys.
Tehtaanjohtaja Antti Hermonen, UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen ja monet muut viime aikoina Kaipolan tilannetta julkisuudessa kommentoineet ovat Konstarille tuttuja miehiä vuosikymmenten varrelta.
– He ovat olleet minusta rehellisiä, suorapuheisia suomalaisia. En tiedä, olenko sitten ollut liian sinisilmäinen, naurahtaa Konstari viitaten tässä jutussa tulevaan.
Konstari, joka kuuluu Jämsän Kokoomuksen hallitukseen, on taustaltaan prosessitekniikan diplomi-insinööri. Hän on nykyisin eläkkeellä, mutta muistaa hyvin, kun tuli Jämsänkosken paperitehtaalle vuonna 1979 tekemään diplomityötään.
Sittemmin hän oli vuosikymmeniä mukana erilaisissa projekteissa ja muutoksissa liittyen muun muassa tietojärjestelmien, tuotantosuuntien ja toimintamallien rakentamiseen niin Jämsänkosken kuin Kaipolankin tehtailla.
Molemmat UPM:n tehtaat sijaitsevat Jämsässä ja ovat historian saatossa tehneet läheistä yhteistyötä. Konstari toimi tietohallintopäällikkönä vuosina 1993–2005, josta loppupuolikkaan molemmille tehtaille.
Tarmo Konstari muistaa, miten tehtaiden strategiaa, tuotantosuuntia ja investointeja paperikoneisiin on jouduttu miettimään historian saatossa hyvinkin tarkkaan. Osa suurista investoinneista on osoittautunut strategisesti fiksuiksi, toisia paperikoneita on taas jo ajettu alas tai muutettu.
1990-luvulla ryhdyttiin hakemaan enenevässä määrin synergiaetuja yhdistämällä muun muassa tehtaiden taloushallintoa, henkilöstöhallintoa ja kunnossapidon palveluita. Matkan varrella on tehty monenlaisia ulkoistuksia, jotta tehtaat ovat kyenneet ylipäänsä toimimaan tähänkin saakka.
Tarmo Konstarin mieleen on jäänyt etenkin vuosi 2012, jolloin UPM ilmoitti ulkoistavansa 250 it-työntekijää intialaiselle HCL-yritykselle.
– Omalta osaltani tämä oli selvä. Tiesin joutuvani irtisanotuksi.
Vuoden päästä intialaisfirma käynnistikin yt-neuvottelut. Konstari ymmärsi, ettei hänellä ollut sellaista koulutusta ja asiantuntemusta, josta intialaisfirma olisi ollut kiinnostunut.
– Haastattelussa kysyttiin, mitä olet tehnyt viimeisen kolmen vuoden aikana. Olisin mieluummin kertonut, mitä olen tehnyt viimeisen 30 vuoden aikana.
Tarmo Konstari joutui irtisanotuksi vain vuotta ennen kuin hän pääsi kohti niin sanottua eläkeputkea, jonka kohtalon hallitus on sysännyt nyt työmarkkinajärjestöjen ratkaistavaksi. Irtisanominen näin vanhemmallakin iällä – se oli silti kova paikka.
– Henkisesti raskainta on, kun se tulee täytenä yllätyksenä.
Konstarin kokemusten mukaan kukaan ei sano tällaisissa tilanteissa oikein mitään eikä taustoja kunnolla avata.
– Näin läheltä, miten monilla nuorilla ihmisillä oli aika raskasta. Itsellänikin meni vuosi, kunnes päällimmäiset tunteet olivat hiukan pehmenneet.
Jos unohdetaan yksittäisten ihmisten kohtalot ja katsotaan kokonaisuutta, ulkoistamishanke intialaisfirmalle osoittautui UPM:lle kuitenkin menestykseksi. Näin ainakin tietohallintojohtaja Turkka Keskinen kommentoi asiaa vuotta myöhemmin Ylelle.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1601552465792{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”kaipola-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Elokuun viimeisenä perjantaina Tarmo Konstari on ajamassa autollaan Espoosta kohti Jämsää. Sokkelityöt on saatu päätökseen ja aikaa ehdittiin viettää myös lastenlasten kanssa. Radiosta hän kuulee pääministeri Sanna Marinin (sd.) vierailusta Jämsässä Kaipolan tehtaalla.
– Itselläni oli tuolloin päällimmäisenä tunne, etten olisi hänen asemassaan kehdannut sinne Kaipolaan mennä. Olin surullinen, ettei hän tuntunut ottavan minkäänlaista vastuuta siitä, miten tähän tilanteeseen on poliittisilla päätöksillä ajauduttu.
Konstari ei toki syytä yksin Marinia tai tämän johtamaa hallitusta, joka on istunut vallassa vasta reilun vuoden.
– Varmasti ongelmat ovat jo alkaneet ennen kuin hän on edes syntynyt.
Ymmärrys metsäteollisuuden tilanteesta ja asemasta Suomessa on ollut Tarmo Konstarin mielestä poliitikoilla kateissa jo pitkään.
– Meillä pitäisi olla oikea, rehellinen tilannekuva tässä maassa päätöksiä tehtäessä. Sitä ei ole vuosien saatossa ollut ja tämä koskee metsäteollisuutta aika monessakin kohtaa.
Toimintaympäristön muuttuessa yrityksiä on helppo arvostella siitä, miksi ne eivät ketterästi suuntaudu kehittämään jotain muuta. Konstarin kokemusten mukaan tämä kritiikki on osin kohtuutonta, sillä tutkimus- ja kehitystyötä tehtiin paljon UPM:ssä ja aikoinaan myös tehtailla Jämsässä.
Osa tästä onnistuu ja tuottaa tulosta, osa väistämättä ei.
UPM:n toimitusjohtajan Jussi Pesosen julkaiseman avoimen kirjeen päähuoli saa Konstarilta ymmärrystä. Yritysten toiminnan kannalta ulkoiset kustannukset ovat nousseet paikoin ylivoimaisiksi ja verorasitus on Suomessa kova.
Kirjeen yksityiskohdista voidaan vääntää toki kättä, mutta Konstari kehottaa kiinnittämään huomiota nimenomaan Pesosen esiin nostamaan isoon kuvaan:
– Jos katsotaan koko yhteiskuntaa, kyllähän kulurakenne palveluissamme on raskas ja näin yksittäisen veronmaksajankin näkökulmasta sitä ihmettelee, täytyykö lähes kaiken rahan kiertää hallituksen rahapussin kautta.
Metsäteollisuuden siirtymisestä pois Suomesta on ilmaissut huolensa viime aikoina myös Erkki Puru, Konstarin aikoinaan Jämsänkoskelle houkutellut mies, joka toimi siellä taannoin automaatiopäällikkönä ja myöhemmin tehtaanjohtajanakin ja jonka kanssa he yhdessä silloin tällöin tapaavat Jämsässä ja ”parantavat maailmaa”.
”Valitettavasti Suomessa raskaalla verotuksella sekä suorilla että välillisillä kustannuksilla aiheutetaan liian suuri painolasti”, kiteytti Puru Maaseudun Tulevaisuudessa (2.9.) julkaisemassaan mielipidekirjoituksessa, jota Konstari kehuu.
Tarmo Konstari ei usko, että yritysjohtajat tekevät ratkaisujaan lyhytnäköisesti ja ahneuksissaan, vaan kaipaa sen sijaan poliittisilta päättäjiltä nykyistä parempaa tilannekuvan ymmärrystä metsäteollisuuden haasteista Suomessa.
Hän sanoo tämän haastattelussa useaan otteeseen auki, vaikka joutui itse pitkän työuransa päätteeksi irtisanotuksi ja voisi olla tästä katkera.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1601552465792{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”kaipola-03″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Haastattelu on päättymässä, kun Tarmo Konstari haluaa nostaa esiin vielä yhden asian.
Viime vuosina hän on oppinut ymmärtämään, miten elämän suuret asiat voivat olla sittenkin jotain aivan muuta, vaikka työn menetys voi tuntua usein siinä ajassa ja omalle kohdalle osuessaan raskaalta.
– Olen myös seurannut ja huomannut ilokseni, miten osa tuolloin samaan aikaan kanssani irtisanotuksi joutuneista on sittemmin päässyt uusiin, heille vielä sopivampiinkin tehtäviin.
Lähelle osuneiden kuolemantapausten myötä on kasvanut myös kiitollisuus siitä, että hän on työuransa jälkeen eläkeläisenä saanut vielä nähdä ja kokea aivan toisella tavalla rikasta elämää, jossa kaiken muun ohessa keskeisenä on ollut ilo ja touhuaminen seitsemän lapsenlapsen kanssa.
– Yhden heistä kanssa käyn pari kertaa viikossa luisteluharjoituksissa Jyväskylässä. Harrastan siis nykyisin myös taitoluistelua – vaikkakin kuskin roolissa.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]