Kauppa-autot ovat katoamassa postiautojen lailla suomalaisen maaseudun historiaan. Yhtä lukuunottamatta kauppa-autot ovat jäljellä enää Itä-Suomessa, jossa etäisyydet kirkonkyliin ovat yleensä pitkiä. Kauppa-auto on yleensä viimeinen palvelu, joka syrjässä olevien talojen, yleensä ikääntyneille, asukkaille on jäljellä.
Olisi helppo kerätä kaikki vähätkin maaseudun palvelut yhteen edes osittain, mutta suomalainen byrokratia tulee vastaan. Suomalainen sääntely ei taivu tyhjenevien syrjäseutujen tarpeisiin, vaikka se olisi juurikin heikossa asemassa olevien, syrjäkylien iäkkäiden ihmisten, edun mukaista. Käsikauppalääkkeidenkin myyntiin kahdeksan kunnan alueella liikkuva kauppa-auto tarvitsisi kahdeksan kunnan apteekkiluvat.
– Kangasniemen apteekkarin tuotteita olisi saanut myydä vain Kangasniemen alueella ja kuntarajan ylittyessä olisi pitänyt olla toisen kunnan apteekkarin tuotekaappi. Ei ole mitenkään mahdollista kuljettaa kahdeksan eri apteekkarin kaappeja yhdessä kauppa-autossa, valittaa kangasniemeläinen kauppa-auton kauppias Petri Huoponen Ylelle.
Nyt kauppa-autot voivat tarjota lisäpalveluna ainoastaan lämmityspuiden ja kauppakassien kantoa sekä lumen kolaamista. Kauppa-autotoimintaa olisi itse asiassa laajennettavissa huomauttavat kauppiaat Petri Huoponen ja Olli Hirvonen. Se kuitenkin vaatisi sääntöjen höllentämistä. Kauppa-auto voisi jo nyt apteekkipalveluiden lisäksi tarjota kirjastopalveluita.
– Miksi pitäisi alkaa pyörää keksimään uudelleen. Tässä ne kulkisivat samalla vaivalla muutkin maaseutujen ihmisten tarvitsemat palvelut, toteavat Huoponen ja Hirvonen Ylelle.