Uusi Åbo Akademin tutkimus vahvistaa epäilyt laajasta taktisesta äänestämisestä kevään eduskuntavaaleissa, uutisoi Yle.
Ennen vaaleja SDP:n puheenjohtaja Sanna Marin viesti ahkerasti sen puolesta, että vaaleissa äänestetään hallituspohjasta. Kriittisimmissä puheenvuoroissa sosialidemokraatteja syytettiin jopa äänten varastamisesta vihreiltä ja vasemmistoliitolta.
Tutkimuksen mukaan syytös ei ole perätön, sillä äänestäjät jättivät vihreät ja vasemmistoliiton ja siirtyivät SDP:n äänestäjiksi sankoin joukoin.
Tutkimushanketta johtanut Åbo Akademin valtio-opin professori Kimmo Grönlund uskoo, että Marinin viestinnällä ja laajalla suosiolla oli suuri vaikutus taktisten äänestäjien äänestyspäätöksen muodostumisessa.
– Sanna Marin on ylivoimainen ykkönen suomalaisten keskuudessa. Ja se että hän niin vahvasti vetosi vaalikampanjassa sen puolesta, että mikäli haluaa estää porvarihallituksen syntymistä, pitää äänestää SDP:n ehdokkaita. Niin nämä kaksi asiaa yhdistettyinä osoittavat sen, että Sanna Marinin rooli oli suuri, Grönlund arvioi.
Tutkimuksesta selviää, että vuoden 2019 vaaleissa SDP:tä äänestäneistä 74 prosenttia äänesti myös kevään vaaleissa SDP:tä. Sen sijaan vasemmistoliitolla luku oli 55 prosenttia ja vihreillä vain 42 prosenttia.
Vasemmistoliittoa vuonna 2019 äänestäneistä 29 prosenttia hyppäsi kevään vaaleissa SDP:n kelkkaan. Vihreillä luku oli 31 prosenttia.
SDP kasvatti suosiotaan erityisesti nuorempien ikäluokkien, 18-24 -vuotiaiden ja 25-34 -vuotiaiden parissa. Huomattavaa on, että jälkimmäisessä ikäryhmässä SDP oli suosituin puolue yhdessä perussuomalaisten kanssa. SDP:n vahvin kannatusryhmä on perinteisesti ollut yli 65-vuotiaat.
Vasemmistoliiton ja vihreiden suosio on myös korkeinta nuorissa ikäryhmissä, mutta puolueiden suosio jää silti näissäkin ikäryhmissä kolmen suurimman puolueen taakse.
Vasemmistoliiton kohdalla tulosta ei parantanut edes puheenjohtaja Li Anderssonin suosio. Yhdessä Marinin ja kristillisdemokraattien Sari Essayahin lisäksi Andersson oli ainoa puoluejohtaja, jonka henkilökohtainen suosio oli korkeampi, kuin heidän johtamansa puolueen suosio.
– Puoluejohtaja voi parhaimmillaan nostaa puolueen kannatusta, mutta puolue voi saada hyvän tuloksen, vaikka puoluejohtaja ei olisikaan kovin suosittu. Meillä on esimerkki näissä vaaleissa Li Andersson, joka on erittäin suosittu puoluejohtaja, mutta vasemmistoliitto teki silti huonon vaalituloksen, Grönlund kommentoi.