Ylijohtaja huolestui: Päästöjä halutaan vähentää suunniteltuakin rajummin

Tällä viikolla julkaistavasta EU:n ilmastopaketista uhkaa Riku Huttusen mukaan tulla tilkkutäkki.
Pakettiin kertyy tekstiä vaikutusarvioineen yhteensä tuhansia sivuja. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO
Pakettiin kertyy tekstiä vaikutusarvioineen yhteensä tuhansia sivuja. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston ylijohtaja Riku Huttunen on huolissaan EU:n ilmasto­paketin sisällöstä.

Komissio julkaisee ”fit for 55” -ilmasto- ja energiasäädöspaketin 14​. heinäkuuta. Paketin tarkoituksena on vähentää unionin kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä.

Mainos - sisältö jatkuu alla

Mukana ovat muun muassa päästökauppa, päästökaupan ulkopuolisen taakanjakosektorin velvoitteet, maankäyttö, energiatehokkuus, uusiutuva energia sekä todennäköisesti myös niin sanotut hiilitullit.

– Suomelle erityisen haastavaa on taakanjakosektorin velvoitteiden kiristäminen. Se tarkoittaa käytännössä päästöjen suunniteltuakin rajumpaa vähentämistä liikenteessä, maataloudessa ja asumisessa. Se koskettaa meistä jokaista. Taannoiset Ranskan keltaliivien protestit osoittivat näiden toimien vaikeuden, Huttunen sanoo Helsingin Sanomien kolumnissaan.

Paketin kokonaisuus voi Huttusen mukaan hämärtyä, kun säädöksiä laaditaan eri puolilla komissiota. Hänen mukaansa ennakkotiedot Brysselistä viittaavatkin tähän.

– Jo säädöspaketin perusteissa on suuria kysymyksiä. Liikennesektori on tästä kuvaava esimerkki: se kuuluu sekä taakanjakosektoriin että osin päästökauppaan, ja erityisiä velvoitteita antaa muun muassa uusiutuvan energian direktiivi, Huttunen toteaa.

– Tästä seuraa päällekkäistä sääntelyä, tehottomuutta ja ristiriitoja. Paras ohjenuora olisi keskittyä olennaisiin sääntelytarpeisiin ja markkinaehtoisiin ohjauskeinoihin.

Mainos - sisältö jatkuu alla

Huttusen mukaan komission ehdotusten tulisi keskittyä kustannustehokkaaseen ja vaikuttavaan päästöjen vähentämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa hänen mukaansa sitä, että päästöjä vähennettäisiin joustavasti siellä, missä se on edullisinta.

– Valitettavasti tämä ei näytä toteutuvan. Ylimääräiset kustannukset syövät kasvua ja yritysten kilpailukykyä sekä tavoitteen vastaisesti hidastavat ilmastotoimia, ylijohtaja toteaa.

– Rönsyilevä sääntely on jo itsessään hallinnollinen taakka. Direktiivien toimeenpanon ja valvonnan sijaan panokset tulisi suunnata uusien teknologioiden edistämiseen ja positiivisen hiilikädenjäljen kasvattamiseen.

Mainos