Kyllähän historia saa meidät monen asian suhteen vuoroin ihastelemaan, vuoroin kauhistelemaan. Puoskaroinnin pitkä tarina tarjoaa oivallisia esimerkkejä onnistuneista yrityksistä hyötyä tyhmempien hyväuskoisuudesta.
Esimerkki: Syövän parantamisessa hyödyttömäksi koetusta laetriilista pietarsaarelainen maallikko julkaisi kokonaisen kirjan 1970-luvulla B17-vitamiinin käytöstä syöpähoidossa. Nykyposti –sensaatiolehti julisti lääkkeen ilosanomaa. Kotilääkäri-lehti meni samoin halpaan kertoessaan B17-vitamiinin tehosta taistelussa syöpää vastaan. Kaiken taustalla oli aprikoosinkivestä jauhettu tuote, jota muun muassa luontaistuotekauppa myi vielä vuonna 2016.
Jotenkin nolosti B17-vitamiinin kuitenkin kävi. Vihreä lanka –lehdelle kirjoittanut toimittaja Vesa Sisättö kysyi tuotetta markkinoineen yhtiön perustajalta, tiesikö tämä, ettei B17-vitamiinia ole edes olemassa – eipä tiennyt. Ja nyt tulee naurun paikka. Kun toimittaja kysyi jatkoksi, että onko oikein mainostaa vitamiinilla, jota ei ole olemassa? Vastaus oli: ”Hyvä kysymys”. Tuote vedettiin aiemmilla lupauksilla mainostettuna pois markkinoilta. Kokemus kertoo: humpuuki joka pysyy tutkan alapuolella, saa jäädä myyntiin.
Ahnaat putsaavat hädänalaiset
Tärkeintä maailmassa on terveys ihmiselle, joka sen on menettänyt. Kun tuntuu siltä, ettei kovaan kritiikkiin ja yhteiskunnalliseen valvontaan perustuva hoito tarjoa paranemista, sairas tai tämän omaiset ovat valmiit epätoivoisiinkin vaihtoehtoihin. Ja nyt esiin marssivat puoskarit. Tätä maailman yhdestä vanhimmista ammattikunnista kuvailemaan soveltuu oivallisesti uskontotieteilijä, nyt siis Juha Matias Lehtonen.
Kyse on liiketoiminnan alasta, joka puuhastelee suurten lupausten, korkeiden hintojen, vastuuttomien keksintöjen ja hoitotuotteiden hämärässä. Luonnollisesti asiakasta ja hänen tyhmyyttään on syyttäminen: se on hullu joka uskoo ja maksaa, ei välttämättä se joka tyrkyttää ja laskuttaa. Joskus myyjä voi kuitenkin joutua syytetyn penkille. Onneksi.
Sananjulistajia terveytemme ja lompakkomme kustannuksella on montaa eri lajia. On ammatti-ihmisiä ja tohtorin oikeudet omaavia, jotka julistavat lääkkeetöntä elämää, on menestyneitä hivenainetohtoreita, oikeita antioksidanttisyöttäjiä, seleenillä pelastajia. Olin itse kerran työtehtävissä erään edellä mainitun tohtorin vastaanotolla ja minulle määrätyissä suurissa labratesteissä.
Sain kouraani mahtavan reseptiläjän, ja pyysin arvostetulta farmaseutilta kommenttia. Hänen vastauksensa ilmensi harmistunutta olankohautusta: ”tämähän on sen tri X:n normaalitärsky”. Kuukaudessa ”hoitooni” olisi mennyt viidennes nettopalkasta.
70-luvun vege ja synnytykset
Yksi suomalaisen vihreän liikkeen alkuaskelia otettiin Helsingin Korkeavuorenkadulla perustetussa kasvisravintolassa 1970-luvulla. Siellä tiivistyi maailmaa parantavan ruokakulttuurin täkäläinen liike. ”Kasvis” oli pitkän ja riitaisan luontaisruokauskontokunnan sivistynyt versio, jossa oli mahdollista maistaa new age –henkisyyttä.
Tuo trendikäs ravintola ehti toimia runsaat pari vuosikymmentä, ja sen piirissä pörräsi moni tämänkin päivän vihreän aatteen julistaja. Heidi Hautala ylisti muun muassa lempeän synnytyksen oikeata oppia (näin estettäisiin syntymätrauman muodostuminen).
Omasta, terveellisestä ruokailustaan kiinnostuneet alkoivat kuitenkin puhdasoppisuudessaan tuijottaa myös naapurin lautasille ja julistaa kieltoja. Kristikunnan vastaisku oli, kun Agricolan kirkon ilmoitustaululla varoiteltiin pian: ”Kasvis tarjoaa Saatanan ruokaa”.
Ihmisten tyhmyys on yrittäjäkunnan siunaus
Parantamisen pitkä historia on kertomus ihmistä kohtaavista sairauksista ja yrityksistä voittaa terveyttä uhkaavat vitsaukset. Moraalittomat rohtokeksinnöt ja niiden puolesta puhuvat herättävät suurta huomiota ja epävarmuutta: voisiko tuo lupaus ja tuote minut pelastaa?
Monet maallikot julistavat oppejaan ilman, että asiasta enemmän tietävät viitsivät juuri asiaan puuttua. Sanan- ja yrittämisen vapaus on hyvä turva katteettomien vakuuttelujen esittäjille.
Viimeisen vuosisadan kuluessa valistunut ihmiskunta on polttanut lapsia höyryllä, suositellut preventiiniä, tutkinut ihmisruumiin puutteita taikavarvuilla, tyrkyttänyt koivuntuhkalipeää, mustaa salvaa, kupannut verta iilimadoilla tai imusarvilla tai pullottanut hopeavettä.
Kehitysmaiden poppamies- ja fakiiritemput ovat siirtyneet ”sivistyneen” maailman keinovalikoimaan. Mutta: jos profeetan neuvot ja lääkitys ei auta, vika on potilaassa, joka ei ole kyennyt sisäistämään jaloja keinoja.
Kuka tähän hyväuskoisten, epätoivoisten ihmisten rahastamiseen voisi puuttua? Kyvyttömyys puuttua nopeasti antaa katteettomille lupaajille vuosikaudet aikaa lypsää muita ja työllistää itseään. Juha Matias Lehtonen kertoo humpuukista, sen seurauksista mutta myös sitä vastaan taistelusta. Paras lääke filuritohtorointia vastaan on tervehenkinen epäily ja tiedon nostaminen puoskaroinnin yläpuolelle. Ilmaisella sarkasmilla voi olla tervehdyttävä, iloa tuottava vaikutus.
Lehtonen olisi voinut käsitellä myös enemmän ns. ravintolisiä, joiden yhteydessä annetaan lupauksia paremmasta terveydestä. Tulee mieleen vaikkapa Herbalife, amerikkalainen suuryhtiö ja sen merkilliset jauhot, joita sekoittelemalla vältyt lihavuudesta ja siinä sivussa parantelet laajemminkin olotilaasi.
Juha Matias Lehtonen: Terveys ja humpuuki. Kaikki mikä parantamisessa on mennyt vikaan. Tammi 2021