Siinähän sinä – aikuinen – istut joukkokuljetusvälineessä, kun seurassasi on alle kouluikäinen kaikkea havaitseva ja kommentoiva tuleva urheiluselostaja. Juhani Töytäri on koonnut pienen sutkauskirjan, jonka lausahdukset ovat hyvinkin saattaneet läsnä olleen aikuisen vajoamaan ns. maan alle.
Töytärin oma tausta liittyy kirjan kokoamiseen myönteisissä merkeissä, vaikka osin kirjan sisältö edustaa kauhutilanteita. Lasten lujalla äänellä kailottamat tokaisut eivät aina miellytä kuuloetäisyydellä olevia vakavamielisiä aikuisia, mutta toisinkin voi käydä: nauraako vai pitääkö naamalla pokeri-ilme:
”Kolmevuotias Hanna oli ollut pahanteossa, ja puuskahdin hänelle: ”Mitä ihmettä mä teen sun kanssa?” Hanna pisti toisen käden lanteelleen, asettui mannekiiniasentoon, sipaisi toisella hiuksiaan ja sanoi ystävällisesti, ässää suhistaen: Kuule, sä voit ihan itte päättää.”
Kokoelman tokaisut on ollut helppo ammentaa Töytärin perustamalta Positiivarit-sivustolta, sinne tulvivasta viestinnästä. Sieltä lähtee päivittäin aforismeja ynnä muuta liki sataan tuhanteen osoitteeseen. Lukijakunta inspiroituu vastavuoroiseen kommunikointiin, jossa hyvin vähäinen määrä yhteydenotoista on luokiteltavissa synkkäsävyisiksi. Myönteisyys inspiroi ja kylvää kaikenpuolista iloisuutta.
Lasten ja imeväisten suusta
Vaikka imeväiset eivät juuri vielä puhu, vanha sananlasku pitää suurelta osin paikkansa. Aikuisten maailmassa eläminen ja kasvaminen antaa lapsille valtavasti ja joka hetki vaikutteita hyvässä ja melkeinpä pahassa.
Lasten kanssa töitä tekevät tarhatädit ja opettajat koulussa ovat oppineet, että kasvava polvi heijastelee vanhemmiltaan saamiaan havaintoja. Siksipä opettajat saattavat antaa vanhemmille suosituksen: ”Älkää kritiikittä uskoko kaikkea, mitä lapsenne täältä koulusta kertovat. Emme mekään uskoa kaikkea, mitä lapsenne kertovat kotoaan.” Silti totuus voi olla karmea kuulla.
”Ekaluokalla opettaja pyysi lapsia kertomaan omasta isästään. Tyttäreni kuunteli aikansa, kun toiset leuhkivat isistään. Sitten hän viittasi innokkaasti ja kertoi hyvin ylpeänä: ”Mun isäni onkin 60-vuotias, ja sillä on tyrä”. Tämän jälkeen luokkaan laskeutui hiljaisuus, eikä kukaan enää kyennyt laittamaan paremmaksi.”
Televisio moskan jakelijana
Omakohtainen kokemus, joka jäi pelonsekaisesti leijumaan odotettavissa olevien uhkien valikoimaan. Meillä vierailulla ollut nelivuotias kertoi, että hän haluaisi katsoa televisiosta Putous-ohjelmaa. Kyse on formaatista, jossa joukko näyttelijöitä esittää spontaanisti heille määrättäviä roolitehtäviä. Vitsit ja heidän esittämiensä hahmojen taso ovat korkeintaan alakoululuokkaa. Huumori toimii sillä omahyväisellä oletuksella, että idioottimainen sisältö naurattaa aidolla tavalla kaikkia ihmiskunnan yksilöitä.
Siispä 4-vuotiaamme asettui vastaanottimen äärelle. Hänelle tarjottiin aikuisten vitsejä, hulluja hahmoja, tapahtumakomiikkaa ja joukko puolivillaisia tuhmuuksia. Tiettyjen ”arveluttavien” sanojen kohdalla hänen silmänsä pyöristyivät ja katse kohdistui meihin omaa kuin suhtautumistamme tarkkaillen.
Johtopäätös oli selvä. Vaikka hän ei paljoakaan ymmärtänyt ohjelman sekoilevasta sisällöstä, osa annista livahti muistiin. Ennustettavissa oli, että ikätovereita lastentarhassa tavatessaan nämä saivat varmaan nähdä ja kuulla valikoiman Putous-ohjelman yksityiskohdista.
Hyvän tuulen asialla
Juhani Töytäri on 27 vuoden ajan toiminut Positiivarit Oy:n yrittäjätoimitusjohtajana. Yrityksen perimmäinen tarkoitus on välittää positiivista elämänasennetta. Alun perin aforistisia postikortteja myyneestä firmasta on kasvanut tuskien kautta monitoiminen hyvänolon pienteollisuuslaitos.
Jo Töytärin itsensä tai kumppaneiden kanssa julkaistujen kirjojen luettelo käsittää useita kymmeniä teoksia. Hän toimi kymmenen vuotta Toni Niemisen taustajoukoissa ja on tehnyt yhteistyötä myös Kiira Korven kanssa.
Vuodesta 1993 lähtien onnellisuusyhteisö on jakanut vuosittaista ”positiivinen suomalainen” –palkintoa, jonka saajaksi nimittää noin 10-15 henkilön raati ja valinta julkistetaan aina Positiivisuusviikon aikana, viikolla 36. Palkittujen joukossa on monenmoisia tunnettuja kansalaisia. Viime vuoden voittaja oli kestojulkkis Jorma Uotinen, vuonna 2018 tv-persoona Mikko Peltola. Voittajat edustavat viihteen joka paikassa höylääviä, tyrkyllä olevia kestokulutushyödykkeitä.
Töytäri on tehnyt hyväntekeväisyystyötä muun muassa sairaaloiden lastenosastojen ja Sri Lankan tsunamin puitteissa. Sri Lankassa asustelee osan vuotta toinen positiivisuuden edistäjä, Pentti-Oskari Kangas, jonka päiväkirjaa voi lukea Positiivarit.fi -sivustolta. Mieleen painuvia merkintöjä elämästä täysin meille oudossa ympäristössä. Mutta palataanpa Suomeen.
”Äiti opasti kahdeksanvuotiasta Onnia käytöksessä: Naisia ei saa koskaan sanoa vanhoiksi ja lihaviksi. Onni pohti hetken ja sanoi: Voisiko sanoa, että he ovat mutkikkaita?”
Juhani Töytäri: Totuuksia tenavien suusta ”Kyllähän se kielsi mutten kuullu”. Minerva 2020.