Korkeakoulun keskeyttänyt 31-vuotias Alma kertoo Taloussanomille jääneensä vapaaehtoisesti työttömäksi taloudellisten vaikeuksien ja työelämästä saatujen huonojen kokemusten takia.
– Työnantajalla on valtaa työntekijöihin. Heidän ei tarvitse arvostaa työntekijöitä, koska ajatellaan, että saat aina uuden tilalle, hän kertoo Talsalle.
Journalismia opiskellutta Almaa häiritsi myös media-alan vahva keskiluokkainen normi ja hierarkia.
Työttömyystuen lisäksi Alma sai toimeentulotukea. Työttömänä päivät kuluivat kotona puhelimella tosi-tv:tä katsellen. Kirjastoon tai merenrantaan kävelylle meneminen ei maksanut mitään.
Hän kertoo halunneensa aikaa ajatella.
– Ulkoapäin voisi ajatella, että se näytti syrjäytyneen ihmisen elämältä, mitä se tietyssä mielessä olikin, hän kertoo.
Alma kuitenkin huomasi olevansa paljon onnellisempi kuin aiemmin, koska hän löysi uudelleen tahtoa kokeilla asioita, oppia ja kehittää taitoja.
– Se oli henkilökohtainen renessanssi. Työ- ja opiskeluelämä kahdeksasta neljään ei jätä ulkopuolisille asioille ja itsensä kehittämiselle aikaa, hän toteaa.
– Ajattelua pidetään tosi passiivisena asiana, vaikka oikeasti se kuluttaa paljon energiaa. Ei mitään -tekeminen voi olla tosi aktiivista ja sen vastapainoksi tarvitsee jotain passiivista, kuten television katsomista.